-
-
-
Yövuoron pikkunovelli Jari.
Jari istui sohvalla likaisissa kalsareissaan seuraten tracktor pullingia väpättäväruutuisesta matkatelkkaristaan. Edellinen lähtö oli ollut huono ja olut oli loppu. Vetoakseli katkesi, eikä lähdön suosikki Rallin Veltto päässyt edes raviin. Saati viiteenkymmeneen metriin. Oluen loppumiseen tällä ei ollut vaikutusta, koska tämä oli tapahtunut jo edellispäivänä grillikatoksella. Ritva oli taas valittanut Jarin ei alunperin niin hiekanvärisistä farkkushortseista ja pattipolvista. Tämä oli tyypillistä, kun oltiin koko päivä oltu pihalla ilman hattua alkoholin kera. Ritva oli sellainen, umpeenkasvanut perunan kukka, kuten Jarilla oli tapana avovaimoaan hellitellä. Jari möyhensi ja antoi ilmaa sisäreisiin liimaantuneille kiveksilleen ja haisteli sormiaan. Taunus oli kyllä hyvä auto, Jari pohti. Ja tänä vuonna voisi mennä Pori-Jazzeihin.
Ovikellon iloinen pirinä repi purppuranvärisiä riekaleita Jarin krapulaisista tärykalvoista. Pera oli tulossa kylään katsomaan jotain futispeliä. Peralla oli olutta, tiesi Jari, ja kova tahto nähdä illan peli. Peran vaimo Marjatta imeytyi aina kiinni sohvaan Emmerdalen aikaan. Pera oli joskus jopa kähminyt Marjattaa sohvan alta tunnustellakseen, kasvoiko tälle juuret kyseisen pyhän toimituksen ajaksi. Ei kasvanut, mutta Pera mursi sormensa sen jäätyä tukipuiden väliin. Marjatta oli ponkaissut kuin gaselli sohvalta Peran peukalon painalluksesta ja laskeutunut suoraan peukalon selkään. – Hyvin suuri gaselli siis.
Ilta sai loppujenlopuksi hyvin häiritsevän ja irvokkaan käänteen. -
-
-
Mobiilit
Himassa.net on nyt myös mobiililaiteyhteensopiva markkinoilla olevien kosketusnäytöllisten puhelimentapaisten kanssa.
Testailkaa kapuloillanne, jos ylipäätään koskaan eksytte sivuille, ja esittäkää turhia toiveita toimivuuden suhteen, jos jaksatte. Siinä on jotain säätömahdollisuuksia kyllä, en jaksanut lukea manuaalia.
Mahtavaa juttua, jatkan uusien turhakeplugareiden kahlaamista. Audioplayerinkin uusin, kun siinä oli niin mahtava mainospuhe: “kaikki wordpressin audioplayerit näytti niin paskoilta tai toimi väärin, joten tein uuden”. Arvostan rehellisyyttä ja tervettä itsekunnioitusta :–D -
Tyhjä Huone: Kiinni On
Hei. Teemu Leinonen Tyhjä Huone -orkesterista päivää. Hommasimme orkesterille Applen iPhone -puhelimeen neliraiturin (7,8 euroa) ja päätimme äänittää demon. Studiotiloiksi löysimme kätevästi juuri kattomaalaukseen menevän huoneen allekirjoittaneen residenssistä, joten emme joutuneet panostamaan erillisiin kaikulaitteisiin. Studion akustoinnista huolehtii kaksi farkkusellista pyykkitelineitä (emme käyttäneet näitä hyödyksemme muuten äänityksissä, Cleaning Women teki sen jo omillaan), sekä yksi perintöpiironki, joka jäi odottamaan uloskantoa maalausprojektin ajaksi.
Ongelmaksi muodostuikin biisin puute, jota allekirjoittanut sitten sävelsi ja sanoitti koko kuuman puoli tuntia Aatamina sängyssä maaten. Aihe oli helppo, peilaten nykymaailman menoa. Sanoitusprosessi oli helppo, sanoja peräkkäin laittaessa ei usein voi epäonnistua. Onnistuin mielestäni hyvin, yksikään erillinen sana ei mennyt sisäkkäin vierustoverinsa kera, eikä teksti laskostunut rypylle. Kitara soittaa alenevasti D-duurista, väliosa suorastaan huusi Beatles -henkistä lällätystä.
Sulkeuduin studiotilaan (kaikki varmaan jo arvasi, ettei orkesterissa ole muita jäseniä, kuin neljä omaani). 1. raita oli kitaralle, raidat 2,3 ja 4 lauluille. Sitten tein biisin. Hankalaa tietokonepohjaisella järjestelmällä tekevälle on se, että mitään punch in -tyyppistä ratkaisua, jossa kesken oton voi aloittaa uudestaan äänityksen, ei ole. Kaikki piti vetää alusta loppuun. Tein kaiken kerralla, koska ei hermo riitä hieromaan. Sitä paitsi piti lähteä oikeisiin töihin.
iPhone, 4tracks app, nappikuulokkeet, Abertone kitara. Olkaa hyvät:
Kiinni On (mp3)
-
Dying Fire
Jee, Soundin Demoefekti suitsuttaa 😀
“DYING FIRE
Porvoolainen Dying Fire on hämmästyttävän osuva esimerkki siitä, kuinka heavy on kolonisoinut suomalaiseen kevyen musiikin ilmastoa. Nykyäänhän heavykitarat soivat lähes jokaisessa radioiskelmässä ja ipanatkin kuuntelevat mieluummin mättöä kuin heille sopivaa lallattelua. Dying Dire määrittää tyylisuunnakseen melodisen powermetallin, vaikka sen musiikki on perusrokkia. Varsin sovinnaista, ja jopa iskelmällistä sellaista. Toki kitaroissa on tarpeettoman yliohjatut ja kompressoidut särösoundit, ja sävelkulut ovat niitä kohtalokkaista sekvenssejä, joiden tahdissa baareissa itketään tuoppiin. Tämä möhkäle liikkuu miltei hurriganesmaisen suoraviivaisesti eteenpäin, ja solisti Mika ”Singer” Lönnström ärjyy päälle niin tuimasti kuin suinkin, mutta melko valjuksi kokonaisuus jää. Taustabändi osaa kompata ja myös vähän tiluttaa, mutta mitään muuta maininnan arvoista siinä ei ole.”
http://www.soundi.fi/demoefekti -
-
Vanha palsta rinnalle.
Piti pitää vuosi taukoa ja ottaa sitten vanha löpinäpalsta takaisin käyttöön, mutta ajoitus vähän heitti. No mut nyt on, linkkiriviltä löytyy nimellä ‘Foorumi’. Kelatkaa miten vitun supersiistii!!
