Sieltä kiidettiin kauhealla kiireellä Porvoon Gammelbackaan GB-kasinolle tekemään soundcheckiä. Ei yhtään ylimääräistä aikaa, kaikki pitää toimia täydellisesti ja jokaisella olla homma. Allekirjoittanut huutelee naama punasena kytkentäohjeita ja kytkee itse sähkörumpukanavat ja kosketinsoitinkanavat ristiin. Hoho. Onneksi tämä huomataan ennen keikanalkua, kun tuuraava kosketinsoittaja pääsee edelliseltä Oulun keikaltaan paikalle, ja saa mukaansa jotain koskettimiakin. Ei se mitään, kytketään oikein, mutta toisesta kiipparista ei kuulu pihaustakaan. Ei pala DI-boksissa valot eikä kuku. Vähän ku semmonen venäläinen perseensuristin. Merkkaan sen äkkiä tussilla paskana olevaksi ja vaihdetaan uusi. Toimii. Keikka sinänsä menee hyvin ja kivat bileet, hyvää porukkaa. Kamat nippuun ja takaisin Seurahoviin.

Keikan alkua odotellessa ehtii jo vähän rentoutumaan, saa pari bisseäkin jo alle, tai siis viittii jo ottaa. Keikan pitää alkaa maammelaululla, onhan itsenäisyyspäivä. Allekirjoittaneen kitarasta ei kuulu pihaustakaan. Nada. Virittimeen asti tulee signaali, eli kitara toimii. Miksaaja tutkii taskulampulla vahvistinta, olisiko putket menny tai joku letku irti. Muistattehan aikaisemmin, kun siirtelin niitä pedaaleja. No nyt sitten joku välipiuha oli irronnut, mikä ei siinä pikatsekissä mennyt paikalleen. Vihdoin se kuitenkin löytyy uudestaan kolutessa ja päästään alkamaan. Toisen setin aikana toisen kitaristin multiefektilaatikko päättää yhtäkkiä buutata itsensä tehdasasetuksiin. Ihan yllättäen, en oo ikinä nähny sellasta, Vox Tonelab SE. Että varoituksen sana. Jatketaan loppuun suoraan vahvistimeen, ihan hyvä soundi, mutta eipä paljon soundivaihtoehtoja.

Keikan jälkeen takahuoneessa odottaa jallu*, mitä ei tietenkään juo kuin allekirjoittanut, eivät ymmärrä hyvän päälle.

Kaikesta huolimatta kiva päivä, nautin joka hetkestä. Kiitos Jannelle kiipparituurauksesta, Mikalle GB:n miksauksesta ja Asalle, Linkille ja Timpalle Seurahovin tekniikasta ja valoista.