himassa.net
10loka/170

Monkey Drop live @ Bar Soho 2012

Filed under: Yleinen No Comments
9loka/170

Monkey Drop – Huumehelvetti extended

Live @ Moon river, Porvoo 26.8.2017

Filed under: Yleinen No Comments
9loka/170

Monkey Drop @ Moon River, Porvoo

Filed under: Yleinen No Comments
4elo/16Off

Skip Zone

Skip Zone is a 6 piece Folk Rock band from Helsinki Finland with strong influences from Alt.Country and 60's/70's cosmic americana.
Maria Pääkkönen - Vocals and harmonica
Pyry Suomala - Vocals and guitar
Aaro Syrjänen - Vocals and guitar
Mikko Aspelin - Electric Piano, Organ and Synthesizers
Teemu Vainio - Electric and Upright Bass
Mikael Tiittanen - Drums, percussion and other objects

Filed under: Muut, Yleinen Comments Off
6heinä/16Off

Grazy Mama & the Sidekicks

Grazy Mama sivupotkuineen on kokkaillut taas uutta musiikkia. Kappaleesta Heikoin demoni kertoo yhtyeen Facebook-sivu:

Kappale joka syntyi jälleen yllättäen vahingossa kitaristimme synkeässä luolassa ja johon sattui yks kaks yllättäen löytymään myös valmis lyriikka laulajamme pohjattoman laululaukun uumenista. Kappale ei ehkä äkkiseltään kuulosta "tavanomaiselta" Grazy Mamalta, mutta toisaalta mikä kappale ikinä kuulostaisikaan tavanomaiselta Grazy Mamalta? Kontrasti on hyvä asia, kunhan ei mennä liian pitkälle. Nyt ei kaiketi menty vielä liian pitkälle. Olkaa hyvä ja kuunnelkaa rohkeasti.

Piano/urut Leka Taipale
Vierailevana soolokitaristina Jukka-Pekka Berg

Filed under: Uutiset, Videot Comments Off
25marras/15Off

Loma Facebookista.

Nyt se ajatus kypsyi hieman siihen suuntaan, että voisi hetken huilahtaa tuosta somen jättiläisestä. Kauheastihan kyseinen hengailumesta vie aikaa ja keskittymistä vähän kaikenlaiselta tekemiseltä. Ja sen viihdearvokin on enää muisto entisestään. Katsotaan nyt, kauanko sieltä kykenee olemaan poissa. Whatsappi ja perinteiset metodit kyllä tavoittaa, jos tavattoman paljon tekee mieli yhteydenottoihin. Palaillaan!

Join the Forum discussion on this post

Filed under: Muut, Yleinen Comments Off
2kesä/15Off

Bang Bang

Filed under: Yleinen Comments Off
28huhti/15Off

Vihaan parkkeeraamista.

En siksi, että se teknisenä suorituksena olisi jotenkin ylitsepääsemätön tai hankala. Autossani on parkkitutkat ja rensselit, sekä olen asunut kymmenisen vuotta asunnossa, jonka edustalla taskuun parkkeeraaminen ja muu ratin pyörittely tuli hyvin tutuksi ja niin edespäin. Mutta kun en vain osaa ostaa oikeaa lippua, asettaa parkkikiekkoa oikeaan aikaan, ostaa ylipäätään sitä lippua ja mitä kaikkea ajattelematonta sitä nyt tapahtuukaan. Ja kautta Thorin, minähän asun Porvoossa, josta siitä rangaistaan aina ja välittömästi. Soittajamies kun olen näin sivutoimisena, niin kerran ravintola Seireenin pihalla peruutin peräkärryn ruutuun ja veimme yhden kaiuttimen sisään, niin sillä aikaa ninjat olivat käyneet ja liputtaneet puolustuskyvyttömän silloisen ooppelinritsani. Tuuli suhisi lähipuissa, heinäpallot pomppivat ohitsemme, ketään ei enää ollut missään. Olimme varmasti maksimissaan minuutin sisällä. Mitä tapahtuu, ajattelin. En tiennyt, että se oli vain alkusoittoa monivuotiselle pitkälle, ja tuskaiselle piinalle, nimeltään Porvoon eri innokas parkkivalvonta.

Tänään kamelinselkä taittui. Ymmärsin viimeinkin sen mekanismin, jolla kansanmurhia tapahtuu. Se on kuin perhosen siivenräpsäisy maapallon toispuoliselle hirmumyrskylle. Se on kun oman elämänsä riverdance-juoppo askeltaa yksiasentoisine polvineen hieman innokkaammin aamuvaltsuun ostamaan pelastuskapseleita kaljahyllystä, ja saatana Nepalissa on kymmenentuhatta kuollutta ja kaikki rakennukset maan tasalla. Mount Everestin kiipeilijöillä menee lunta kauluksesta sisään ja niin edespäin. Kauhea tragedia (ihan oikeasti on, lahjoitin katastrofirahastoonkin). Pysäköin nimittäin Porvoon rihkamakadulle ja ostin parkkilipun viereiseltä parkkipaikalta, kävin ystävän kanssa kahvilla ja kaikki oli kivaa. Mutta sain sakon. En nimittäin ollut tullut edes ajatelleeksi, että kaupungin sisällä voi olla yksityisiä parkkipaikkoja, joissa on eri parkkiliput. sakkoNo ei kai siinä mitään sitten. Pienen kaupungin asukki, jonka kylässä kulkee viisi bussilinjaa, ei voi ymmärtää ison maailman ja kaikenmaailman Hessain juttuja. Mutta nythän olin maksanut turhaan tälle parkkifirmalle sen paikan, jota en käyttänyt, joten kirjoitin ystävällismielisen palautteen. Tämä olkoon henkilökohtainen kansanmurhani, suuri raivonpurkaus, näppäimistön kalkuttelu, jonka vaikutusta tulevien parkkisakkojeni määrään on helppo arvioida nollaksi. Koska olen kironnut itseni.

Tiedän tästä lähtien kulkea kaupunkiini niillä jollain bussilinjoista, ilmeisesti kakkosella, kuin kuka tahansa meistä (tarpeeton Mustanaamio-viittaus), koska en voi mennä enää autolla kaupungille asioille. Tulen saamaan parkkisakon, jos menen. Hyötypuolena voin poiketa asioidessa kaljalla, yhdellä lempiharrastuksistani.

Tällä kertaa täältä taas tähän. Olen vuoden sisään maksanut jollain kolmellasadalla eurolla parkkisakkoja. On pakko lopettaa.

rekkula

13joulu/14Off

Siitä tipattomasta

Täytyyhän se nyt ihan rehdisti myöntää, että en minä sitä jaksanut. Ehkä osaltaan se on jo vanha juttu, sehän tuli viime vuonna kärsittyä. Toisaalta viime vuonna oli enemmän muuta tekemistä. Tänä vuonna ei ollut mitään. Sen sijaan käväisin viikon verran Espanjassa juomassa viinaa. Hyvinkin rattoisaa touhua. Lämpöä sen verran että hupparilla pärjäsi illat. Kiva. "Oman" baarinkin perustin aurinkorannalle. Siellä ei myydä mitään, nada. Jos kysyt caipiroskaa, ei ole. Ei ole edes olutta, painukaa vittuun. Se oli ihan hauskaa. Jossain vaiheessa mut revittiin sen tiskin yli, kun ei vittuilulle tullut loppua. Uskoisin olevani hyvä baarimikko. En myisi mitään.lennart marbella

Koulukin on taas jatkunut ja veneitä on lastattu. Tänään oli kehityspäivä. Saunakin siellä olis ollut tarjolla, mutta en minä sellaisiin, kun ei voi kaljaakaan juua. Aamulla kuitenkin taas veneitä lastaamaan. Ikuinen hamsterinpyörä, laakeriton akseli vikisee ja juoppo puuskuttaa. Talvirenkaat saan alle maanantaina, silloin on parempi saatana olla lunta.

Filed under: Yleinen Comments Off
28syys/140

Syyskuusta

Metsässä jossain syanidikasojen vieressä oli iso rapistunut kartano, jonka hipit ja hevimörköt olivat vallanneet treenikämpikseen. Kartano oli siis hylätty alunperin, mutta mikä siitä teki erikoisen, niin muutamissa huoneissa oli paikan alkuperäisasukas muumioitunut pöydän ääreen, edessään lautanen tai viskilasi. Näitä sitten sujuvasti vaan väisteltiin. Paitsi Korhosen treeniksellä suurin osa alkuasukista oli rapistunut, mennyt imuriin ja sellaista. Että vaan suurimmat osat, lonkkaa ja sellaista, oli laitettu kaappiin.

Muistan ihmetelleeni naapuritalossa asuvalle eläkeläisrouvalle, että miten joku ei voi kaivata toista neljäänkymmeneen vuoteen. Hän selitti, että aikoinaan ylpeys esti tinkaamasta asuinalueen kustannuksista ja tästä syystä asukkaat jäivät perheettömiksi ja heidät unohdettiin. He menettivät kaikki rahansa. Rouva lupasi näyttää minulle maailmaa ja vannotti käymään äidin luona vähintään viikoittain. Koska tässä vaiheessa äiti oli muuttanut jonnekin kartanon viereiseen puutaloon. Samassa sisko tuli käymään äitiltä tullessa siellä frouvalla, kun särpittiin kahvia. Avonaisen pihan perältä kartanosta kaikui raskas hevipläigä.

Ulkona on ihan hieno päivä, en yhtään tiedä mitä tehdä sen puitteissa. Itselleni luonnollisen sosiaalisen ympäristön kaipuu on valtava, beeseihin seinäpintoihin alkaa muodostumaan kuvioita. Ei konkreettisesti, mutta lukemani perusteella jonkinlaisia proteiiniketjujen palasia silmänpohjassa heijastavine biologisine dioineen. Voi olla että luin tai ymmärsin väärin. Suunnittelin jo matkustavani täältä maan äärestä Old Towniin kahville, mutta olen jo juonut kahvini. Useamman kupillisen. Pysyttelen siis internetissä. Täällä voi lukea asioista joita ei ymmärrä, ei myöhemmin muista, tai tulkitsee väärin. Eikä jää yhtään alkupistettä viisaammaksi. Kymmenen päivän vapaasta on vielä leijonanosa kärsimättä.

Erakoitumisen muodostama möykky sisuksissa alkaa jo osoittamaan halkeamisen merkkejä, mutta en anna sen kuoriutua vielä. Olen varma, että syyskautisen via dolorosani aikana pystyn kehittämään jotain nuoruuteen menettämääni taiteellista tuotosta, sen laatu ja suunta ei vaan ole vielä selvinnyt. Olen melko varma että se ei liity musiikkiin. Musiikista on tullut sijaistoimintaa. Musiikkia lähdetään harrastamaan, tai sillä tienaamaan, tottumuksesta ja siitä irtipäästämisen tuskasta. Ei todellisesta halusta tulkita maailmaa, taidetta, tai omia sen paremmin kuin muidenkaan ihmisten tuntemuksia. Se on surullista, mutta se on nyt vallitseva tuntemus. Ja musiikki on sentään rakas. Olen lähes yhtä varma, että mitään ei tapahdu.

Viime syyskauden aikana tein dokumentin. Se oli laahaava, surumielinen ja joutava. Sen ei ollut tarkoitus olla. Alunperin oli tarkoitus tehdä nopeita leikkauksia, kuvata paljon materiaalia, säveltää tilannekohtaisesti sopivaa musiikkia. Alkulähtökohta oli kunnianhimoisempi, kuin sinänsä onnistunut lopputulos. Dokumentti oli juuri tekijänsä näköinen; yksinäinen, ahdistunut ja paikallaanpolkeva. Tämä kuvaa hyvin sitä prosessia, miten teen milloin mitäkin asiaa. Säveltäessä en koskaan tiedä mihin suuntaan sävellys menee, se heijastaa täysin senhetkistä mielentilaa, peilaa lähihistoriassa tapahtuneita ärsykkeitä ja kaikki tämä on toteutettu energiaa ja vaivaa säästäen. Lopputulos on aina henkilökohtaista alkupalaveriani vaatimattomampi. Se johtuu tekemisen intuitiivisesta luonteesta, sekä välipäämäärien puutteesta. En aseta minkäänlaista rimaa, vaan tuotos hyppää juuri niin korkealle kuin se sillä kertaa sattuu pääsemään. Tämä on nopea tie, kun taas suunnittelu ja käsikirjoittaminen vie aikaa, käsikirjoituksen toteuttaminen vie aikaa, kaikki vie aikaa. Ja minähän olen kärsimätön. Jotain näkyvää on heti saatava.

Alkukappaleen päiväunilla kokema hetki oli mielenkiintoinen. En tiedä unien tulkinnasta mitään, mutta elementtejä lähiaikojen tuntemuksista oli selkeästi esillä. Paikka oli ainakin henkisellä tasolla Porvoon Hattulan vanha teollisuusalue, ja siellä vaikuttavat bänditkin niitä siellä vaikuttavia bändejä. Naapurin vanhempi rouva muisto joltain ajalta, kun istuin selkeän esikuvansa luona muuttoavun jälkeen pohtimassa maailman meininkiä. Olematta kuitenkaan sama henkilö. Tavanomaisiin uniini poikkeuksena tämä henkilö ei ollut lainkaan tuttu, ainoastaan siinä unessa tuttu. Lähiomaisten läsnäolo oli päivänselvä asia, koska viimeaikojen sosiaalinen piirini on ollut se. Mutta ne muumiot. Ehkäpä ne kuvasti jotain aikaan ja elämään jämähtäneitä entiteettejä, jotka vain olivat. Tavallaan tiellä, mutta ohitettavissa. Silti aina liikkuessa jossain näköpiirissä. Silti myös murenevina ja kaappiin siivottavina. Odotan siis lisää kaappitilaa.

 

Filed under: Muut, Videot, Yleinen No Comments