himassa.net
24helmi/170

Esirippu

"Sillä porton huulet tiukkuvat hunajaa ja hänen suulakensa on öljyä liukkaampi. Mutta hänen loppunsa on katkera kuin koiruoho, moniteräistä miekkaa terävämpi."

Ja nyt, kun suljetaan
Kauppapaikat, ja vanhat verhot
Revitään ja kirjat tuoreet
Kirjataan ja sidotaan

Taas, kun kannetaan
Saattuessaan, saliin kuolleet
Revitään, ja haavat tuoreet
Nuollaan uudestaan

"Kuin tyttö suloistaan tietoinen vaellat sinä jumalatar pakanan luokse, joka kaipaa sinua. Kuin punastuva nuori nainen paljastat rintasi hänelle, kun kajastat kaukana idässä."

Täys, on näytös taas
Rooliin päässeet on menneet tuoneen
Sankari, on saanut kääreet
Näytös luolaan, suljetaan.

Raajain kahleet
Ruhjeet raskaat
Huutaa nautintoa

Tuskan huuto
Kiiman tuoksu
Palvoo Saatanaa

Filed under: Biisiprojekti No Comments
24helmi/17Off

Laiskuus

Olen pitkään pohtinut laiskuuden syvintä olemusta. Perinteisestihän se on yksi perisynneistä, jotta kansa saadaan tekemään yhteisön eteen jotain, mitä muut laiskat eivät jaksa tehdä. Tämä on synnyttänyt monia liikkeitä ja vertaistukiryhmiä, joissa väistellen perustellaan itselleen omaa laiskuuttaan. Ja joiden yhteenliimaavana voimana käytetään pseudotieteellisiä kyselytutkimuksia ja "joo, niin mäkin tunnen!" -tyyppisiä vertaisryhmään adaptoivia myötäilyjä. Laiskuus ei ole synti, laiskuus on oikeasti olemassa, älkää väheksykö oikeasti diagnosoitujen henkisesti, tai fyysisesti rajoittuneiden tilaa keksimällä itsellenne mitä milloinkin "yliherkkyyksiä". Meillä ei ole mitään sairautta, me olemme laiskoja. Se pitää saada myöntää.

Laiska voi olla työelämässä. Työssä, jossa sillä ei ole mitään vastuuta, eikä yhtään alaista. Työ mahdollistaa taloudellisella mukavuusalueella pysymisen, ei mitään muuta. Laiska haaveilee neljäpäiväisestä työviikosta ja siitä, että voisi nukkua yhteentoista asti. Ja päikkärit.

Laiska voi olla yrittäjä. Ehdottomasti yksityisyrittäjä, joka valitsee "keikkansa" niin, että taloudellinen mukavuusalue on taattu, mutta työ ei häiritse vapaasti itse valittua vapaa-aikaa. Ja niitä päikkäreitä.

Filed under: Yleinen Comments Off
24helmi/170

Projektin aloitus

Filed under: Yleinen No Comments
24helmi/170

The whole of anything in industry.

Maailma olisi ihan hirveän paljon hienompi paikka, jos kouluissa opetettaisiin enemmän kokonaisuuksien hallintaa. Ihan yksinkertaisin esimerkein. Että jos "sulla on tässä nyt tämä hedelmälautanen täynnä erilaisia hedelmiä ja yksi niistä on mätä, niin mitä sun pitää tehdä? Hienoa Roima-Kyyttö, entä jos sulla on tässä tämä puhelin joka toimii hienosti mutta siinä on paska akku?" Roima-Kyyttö oivaltaa, että ahaa, pienet osaset muodostaa kokonaisuuden joka on osiensa summa. Ihan yksinkertaisena peruslähtökohtana. Eikä niin, että kattos Roxy kun tässä tämän akun jännite on enää tämmönen 47,4% alkuperäisestä. Tai tämä hedelmä saattaa tässä nyt kontaminoida näitä viereisiä hedelmiä ja se ei oo kivaa. Ei, vaan se oppilas saa ite päättää heittääkö se sen paskan hedelmän vittuun vai ei, laskea itse sen mätääntymisaika jos sitä kiinnostaa tai vaikka bakteerikannan. Kunhan se ymmärtää että se paska hedelmä on nyt tässä kokonaisuudessa se asia, jolle pitää tehdä jotain. Älkää hämmentäkö. Ai mistä ne kokonaisuudet muodostuu? Maailmassa kaikilla asioilla kaksi olomuotoa, ne joko on tai eivät ole. Merkitään vaikka 1 ja 0. Valokatkaisija, se on joko piiri kiinni että sähkö kulkee (1), tai piiri auki jolloin sähkö ei kulje (0). Ei mitään muuta. Se on päällä tai pois päältä. Rele on sama asia, tietokoneen bitti on sama asia. Täysin sama. Sulakekin on. Mutta kun niitä on paljon ja niitä ohjaa jokin, ne tekee asioita. Silti ne muodostuu asiasta joka on niinkin yksinkertainen kuin päällä tai pois. Jos meillä on näistä nippeleistä koottu sähkömoottori, niin on aivan sama mitä se tekee; tuottaako se sähköä vai kuluttaako se sähköä liikuttamalla jotain. Se on sama laite! 1600-luvulta samalla periaatteella toiminut. Yhteiskunta on tällainen, palaan siihen myöhemmin. Seuraavalla opintoviikolla voitaisiin käydä läpi asioita, jotka ei kokonaisuudessa niin hirveästi tunnu linkittyvän toisiinsa. Näitä voisi olla esimerkiksi päästörajoitusten vuoksi romutettavat paikallisliikenteen bussit, hiilivoimalat ja yleisesti toimiva infrastruktuuri. Tuntuuko vaikealta yhdistää? Tietenkin, kun ei olla määritelty mikä näistä on se määrittävä kokonaisuus vai onko niiden yläpuolella vielä jokin kattokokonaisuus. Noin, nyt ymmärrätte. Asia pitää ymmärtää aina kokonaisuutena, ennenkuin sen voi purkaa pienempiin osiin. Pienimmät osathan käytiin jo muutenkin läpi. On turhaa valmistaa pientä nippeliä isoon laitteeseen, säätää pientä lakia isoon oikeusjärjestelmään, täytettä pitsaan ja semmosta tiiäthän, jos ei tiedä mitä se laite tai järjestelmä tekee. Nyt kun päivän itsestäänselvyydet on taas ladottu, voinen itse keskittyä merkityksettömiin pikkuasioihin. Mutta tehkää te toisin.

Filed under: Yleinen No Comments
26loka/16Off

Järvellä

Heräsin taas ennen aamuvuoroa tunnin liian aikaisin ja mielikuvitus alkoi pimeää mieltäni piinaamaan.  Pohdin todennäköisyyksiä sille, millä prosentilla oikeasti veneestä humalapäissään kustaan ja sitä myöten hukutaan. Ajattelin ylimalkaisesti ehkä yhtä tuhannesta, joka putoaa ja yhtä tuhannesta, joka siihen sitten hukkuu. No, se oli tilastotieteellisesti hyvin epäkurantti lähestymistapa, joten luovuin siitä ja hahmottelin sen sijaan tarinan asiasta. Tositarinan, sanon, koska ettehän te tiedä onko siinä sanaakaan totta. Tarinan logiikassa voi myös olla pahoja puutteita, koska en välttämättä muista ihan kaikkia käänteitä, olinhan turkasen väsynyt, mutta hei, eihän se ole tarinoita ennenkään haitannut.

Pariskunnan mies Niilo oli kova kalastamaan ja siksi lähtikin joka ilta mökillä ollessaan kokeilemaan onneaan. Aina oli pullo mukana, siinä missä virvelit ja pilkitkin.

Eräänä iltana pariskunnan mökille saapui mies kyselemään kalastuslupien perään. Kala-Niilon vaimo Terhi sanoi siihen, että tuolla se on järvellä taas ryyppäämässä ja virvelöimässä, en minä tiedä onko sillä mitään saatanan lupia. Aina se on siellä auringonlaskuun asti ja eihän nyt kesällä aurinko edes laske. Siinä hetken aikaa turistessa kävi sitten niin, että seksiä harrastettiin. Se vain kävi, oikeastaan aika helpostikin. Asiaan saattoi liittyä seksuaalista turhautumista, riittämättömyyden tunteita ja hyväksynnän halua ja mitä nyt kaikkea muuta? Tilaisuus teki asian, vaikka oli kaksikymmentä vuotta ikäeroakin. Väärinhän se oli ja erittäin traagista. Koska samaan aikaan tämä Niilo sitten onnistui kompuroimaan siellä veneessään, lyömään päänsä airoon ja hukkumaan. Mitä se oli, yksi kymmenestätuhannesta mahdollisuus? Aivan kuten Terhin sisälläkin, siellä kun alkoi uutta elämää kasvamaan.

Aikanaan Terhi sitten pullautti tämän vahinkolapsen maailmaan, eikä kukaan traumaattisista tapahtumista johtuen kehdannut edes ajatella tiedustelevansa mukelon isästä, koska lapsi oli kovasti erinäköinen ja Terhi sekä Niilo niin perusteellisen platinanharmaita perussuomalaisia. Kyllähän Terhikin asian laidan tiesi, paremmin kuin Niilo oman veneensä laidat, mutta asiasta ei koskaan keskusteltu, eikä sitä koskaan purettu. Tämä seksikumppani lähti hyvin pian tapahtumien jälkeen ulkomaille töihin, eikä ole varmaa, tiesikö edes siinä vaiheessa Terhin raskaudesta. Ei jostain syystä ihan hirveästi soitellut perään, kun oli tietenkin kuullut Niilon kohtalosta.

Mutta kahdenkymmenenviiden vuoden jälkeen mies palasi kutsuttuna sille silloisen vaimonsa perhetutun mökille, joka oli Terhin ja Niilon naapurimökki. Tämän mökin emäntä oli siirtynyt ajasta iäisyyteen ja isäntä oli halunnut kutsua vanhoja tuttujaan paikalle, hautajaisia viettämään. Mutta nämä mökkinaapurukset eivät olleet mitenkään hyviä tuttuja keskenään, jostain kaukaisista skismoista johtuen. Joten eivät vieraansa Niiloa ja Terhiä millään tapaa tunteneet. Ukko katseli naapurimökin pihalta, että jonkinlaista hyörinää näyttäisi olevan siellä Terhin mökillä, että tavaroita kantavat autoon ja joku kaksivitonen poikakin siinä tavaroita kanniskelee. Mies otti keppinsä ja köpötteli tontin rajalle silmiään siristellen, että ei perkele. On se. Muuttohommia niillä varmaan, lieköhän myyneet mökin? Ei perkele.

Ukko seisoi hämmentyneenä tontin rajalla, Terhi pakkaili tavaroita sisällä. Poika kääntyi ja huomasi suolapatsaaksi jähmettyneen vanhan miehen. Ei saatana, ukko ajatteli, eihän tästä nyt kehtaa tämän kepin kanssa kenkata karkuunkaan, että pakko se lie mennä pari sanaa vaihtamaan. "Tuosta naapurimökiltä terve, täälläkö muuttohommia?", ukko soperteli vaivautuneena. Poika sitten kertoili siinä isälleen, jota ei siis tuntenut, että kyllä juu päätettiin myydä, kun ei tule käytyä ja huonoja muistojakin äidillä täältä ja kaikkea. Että tuoreen vaimonkin kanssa ollaan muuttamassa Lohjalle. Se on tuosta naapurimökiltä kans myös jonkun niiden tutun tyttö, Elsan, mahdatko tuntea? Ukon ex-vaimon nimi oli Elsa. Ukko seisoi täysin vaiti, silmät ymmyrkäisenä ja tuijotti poikaansa, kun Terhi astui ulos mökistä. Terhi tunnisti, mutta ei sanonut mitään. Ukko kääntyi kannoillaan ja tunsi itsensä raihnaisemmaksi kuin koskaan.

Oli käynyt niin, että tämä ukko oli silloin aikoinaan riitaantunut silloisen vaimonsa kanssa ja päättänyt lähteä riitaa karkuun naapurimökille, jossa oli kuulemma joku juoppo-Niilo, jonka kanssa voisi vaikka ottaa sitten viinaa, kun ei jaksa emännän kanssa huutaa. No Niilo ei ollut paikalla ja kävi niinkuin kävi. Kalastuslupajuttukin oli vaan jutunjuureksi keksitty. Myöhemmin illalla ukko oli palannut tuttaviensa mökille, sopinut vaimonsa kanssa ja olivat sitten sovintoseksiäkin harrastaneet. Josta syntyi tyttö. Ja jota asiaa karkuun ukko muutti ulkomaille, joten tyttökään ei ollut lainkaan tuttu. Elsa kun lopetti täysin yhteydenpidon. Vasta nyt tapasivat uudestaan hautajaisten merkeissä, vaikkakin edelleen kylmissä merkeissä. Kunpa vaan tietäisikin.

Ja niin niitä veneestä putoavia hukkujia menee sinne tilastoihin, nyt tältäkin rannalta yksi lisää, kun vanha mies työnsi naapurimökiltä ruuhen vesille.

 

4elo/16Off

Skip Zone

Skip Zone is a 6 piece Folk Rock band from Helsinki Finland with strong influences from Alt.Country and 60's/70's cosmic americana.
Maria Pääkkönen - Vocals and harmonica
Pyry Suomala - Vocals and guitar
Aaro Syrjänen - Vocals and guitar
Mikko Aspelin - Electric Piano, Organ and Synthesizers
Teemu Vainio - Electric and Upright Bass
Mikael Tiittanen - Drums, percussion and other objects

Filed under: Muut, Yleinen Comments Off
6heinä/16Off

Grazy Mama & the Sidekicks

Grazy Mama sivupotkuineen on kokkaillut taas uutta musiikkia. Kappaleesta Heikoin demoni kertoo yhtyeen Facebook-sivu:

Kappale joka syntyi jälleen yllättäen vahingossa kitaristimme synkeässä luolassa ja johon sattui yks kaks yllättäen löytymään myös valmis lyriikka laulajamme pohjattoman laululaukun uumenista. Kappale ei ehkä äkkiseltään kuulosta "tavanomaiselta" Grazy Mamalta, mutta toisaalta mikä kappale ikinä kuulostaisikaan tavanomaiselta Grazy Mamalta? Kontrasti on hyvä asia, kunhan ei mennä liian pitkälle. Nyt ei kaiketi menty vielä liian pitkälle. Olkaa hyvä ja kuunnelkaa rohkeasti.

Piano/urut Leka Taipale
Vierailevana soolokitaristina Jukka-Pekka Berg

Filed under: Uutiset, Videot Comments Off
25marras/15Off

Loma Facebookista.

Nyt se ajatus kypsyi hieman siihen suuntaan, että voisi hetken huilahtaa tuosta somen jättiläisestä. Kauheastihan kyseinen hengailumesta vie aikaa ja keskittymistä vähän kaikenlaiselta tekemiseltä. Ja sen viihdearvokin on enää muisto entisestään. Katsotaan nyt, kauanko sieltä kykenee olemaan poissa. Whatsappi ja perinteiset metodit kyllä tavoittaa, jos tavattoman paljon tekee mieli yhteydenottoihin. Palaillaan!

Join the Forum discussion on this post

Filed under: Muut, Yleinen Comments Off
2kesä/15Off

Bang Bang

Filed under: Yleinen Comments Off
28huhti/15Off

Vihaan parkkeeraamista.

En siksi, että se teknisenä suorituksena olisi jotenkin ylitsepääsemätön tai hankala. Autossani on parkkitutkat ja rensselit, sekä olen asunut kymmenisen vuotta asunnossa, jonka edustalla taskuun parkkeeraaminen ja muu ratin pyörittely tuli hyvin tutuksi ja niin edespäin. Mutta kun en vain osaa ostaa oikeaa lippua, asettaa parkkikiekkoa oikeaan aikaan, ostaa ylipäätään sitä lippua ja mitä kaikkea ajattelematonta sitä nyt tapahtuukaan. Ja kautta Thorin, minähän asun Porvoossa, josta siitä rangaistaan aina ja välittömästi. Soittajamies kun olen näin sivutoimisena, niin kerran ravintola Seireenin pihalla peruutin peräkärryn ruutuun ja veimme yhden kaiuttimen sisään, niin sillä aikaa ninjat olivat käyneet ja liputtaneet puolustuskyvyttömän silloisen ooppelinritsani. Tuuli suhisi lähipuissa, heinäpallot pomppivat ohitsemme, ketään ei enää ollut missään. Olimme varmasti maksimissaan minuutin sisällä. Mitä tapahtuu, ajattelin. En tiennyt, että se oli vain alkusoittoa monivuotiselle pitkälle, ja tuskaiselle piinalle, nimeltään Porvoon eri innokas parkkivalvonta.

Tänään kamelinselkä taittui. Ymmärsin viimeinkin sen mekanismin, jolla kansanmurhia tapahtuu. Se on kuin perhosen siivenräpsäisy maapallon toispuoliselle hirmumyrskylle. Se on kun oman elämänsä riverdance-juoppo askeltaa yksiasentoisine polvineen hieman innokkaammin aamuvaltsuun ostamaan pelastuskapseleita kaljahyllystä, ja saatana Nepalissa on kymmenentuhatta kuollutta ja kaikki rakennukset maan tasalla. Mount Everestin kiipeilijöillä menee lunta kauluksesta sisään ja niin edespäin. Kauhea tragedia (ihan oikeasti on, lahjoitin katastrofirahastoonkin). Pysäköin nimittäin Porvoon rihkamakadulle ja ostin parkkilipun viereiseltä parkkipaikalta, kävin ystävän kanssa kahvilla ja kaikki oli kivaa. Mutta sain sakon. En nimittäin ollut tullut edes ajatelleeksi, että kaupungin sisällä voi olla yksityisiä parkkipaikkoja, joissa on eri parkkiliput. sakkoNo ei kai siinä mitään sitten. Pienen kaupungin asukki, jonka kylässä kulkee viisi bussilinjaa, ei voi ymmärtää ison maailman ja kaikenmaailman Hessain juttuja. Mutta nythän olin maksanut turhaan tälle parkkifirmalle sen paikan, jota en käyttänyt, joten kirjoitin ystävällismielisen palautteen. Tämä olkoon henkilökohtainen kansanmurhani, suuri raivonpurkaus, näppäimistön kalkuttelu, jonka vaikutusta tulevien parkkisakkojeni määrään on helppo arvioida nollaksi. Koska olen kironnut itseni.

Tiedän tästä lähtien kulkea kaupunkiini niillä jollain bussilinjoista, ilmeisesti kakkosella, kuin kuka tahansa meistä (tarpeeton Mustanaamio-viittaus), koska en voi mennä enää autolla kaupungille asioille. Tulen saamaan parkkisakon, jos menen. Hyötypuolena voin poiketa asioidessa kaljalla, yhdellä lempiharrastuksistani.

Tällä kertaa täältä taas tähän. Olen vuoden sisään maksanut jollain kolmellasadalla eurolla parkkisakkoja. On pakko lopettaa.

rekkula