Edellisessä jaksossa päätimme alkaa valmistamaan pulputtavaa syntikkaintroa. Tuliko siitä pulputtava? No ei ainakaan vielä, katsotaan mitä sille myöhemmin modulaatioilla, delaylla ja niiden automatiikalla voidaan tehdä. Mutta melkolailla teknohenkinen säksätys siitä näyttäis muodostuvan.
Mulla on tapana olla aloittaessani täysin tietämätön, mitä valmiissa tuotoksessa loppupelissä tulee olemaan, liikun jotakuinkin intuition voimalla. Mikä ei ole ikinä hyvä asia, mutta teen sitä silti, koska olen rebel. No okei, en mä ole rebel, mutta semmonen karvanen keski-ikäinen äijä, jonka jalat haisee ja sen pösö on korjaamolla. Melkein sama asia.
Keskeneräisiä tuotoksiahan ei kuulemma saa koskaan arvostella. Minä sanon että paskapuhetta; kaikkea saa arvostella aina ja loppuun asti. Itsekin teen niin, ja se tuottaa suurta mielihyvää keskiluokkaiseen monttuun loppuunajetulle itsetunnolleni. Jos muilla on arvostelun seurauksena paha olla, on mulla vastaavasti siihen verraten hauskempaa. Se on oikeasti vaan kateellisuutta, muilla on aina kaikki paremmin ja ruoho on todellakin vihreämpää muiden pihoilla. Meillähän ei ole pihaa, vaan me asutaan tämmösessä neuvostohenkisessä betonikolmiossa, josta on ihan vitusti velkaa. Noh, maailma on täynnä valintoja.
Tuotos on nyt tässä vaiheessa. Jatkettakoon siitä taas eteenpäin. Nyt se kulkee sitten työnimellä Silvio Plee:
[audio:https://himassa.net/himassa/wp-content/uploads/2009/02/silvio-plee.mp3]