Suhteellisen kivuttomastihan se meni, uuden hittibiisin ainekset alkaa olla kasassa. Demostudio hiljenee yöksi vain aloittaaksen aamun uusin tuloksin ja tuorein kuuroin korvin. Jotenkin helvetin työlästä on soittaa kitararaitoja uusiksi, kun on semmonen asennevamma. “eei vittu mikä tää nyt on, emmä muista rölöö yy”. Palkitsevaa saada ne sitten ainakin jotenkin purkitettua.
Pientä alkusäädöskelyä soundeihin tapailin myös huomista sanaseppouspäivää varten. Yhtään ei kyllä ole vielä kuvaa, mistä laulu vois kertoa. Selkeä itkuvirsihän tää on. Voiskohan kertoa siitä, kuinka keittiöjakkaran ympäri kääntämällä saa kätevästi neljäpaikkaisen istuimen? Mahdollisesti.
I’ll call it a day. Silvio Plee 1b:
[audio:https://himassa.net/himassa/wp-content/uploads/2009/02/silvio-plee-1b.mp3]
taidetta ja turhuutta kotioloissa
