Jari istui sohvalla likaisissa kalsareissaan seuraten tracktor pullingia väpättäväruutuisesta matkatelkkaristaan. Edellinen lähtö oli ollut huono ja olut oli loppu. Vetoakseli katkesi, eikä lähdön suosikki Rallin Veltto päässyt edes raviin. Saati viiteenkymmeneen metriin. Oluen loppumiseen tällä ei ollut vaikutusta, koska tämä oli tapahtunut jo edellispäivänä grillikatoksella. Ritva oli taas valittanut Jarin ei alunperin niin hiekanvärisistä farkkushortseista ja pattipolvista. Tämä oli tyypillistä, kun oltiin koko päivä oltu pihalla ilman hattua alkoholin kera. Ritva oli sellainen, umpeenkasvanut perunan kukka, kuten Jarilla oli tapana avovaimoaan hellitellä. Jari möyhensi ja antoi ilmaa sisäreisiin liimaantuneille kiveksilleen ja haisteli sormiaan. Taunus oli kyllä hyvä auto, Jari pohti. Ja tänä vuonna voisi mennä Pori-Jazzeihin.
Ovikellon iloinen pirinä repi purppuranvärisiä riekaleita Jarin krapulaisista tärykalvoista. Pera oli tulossa kylään katsomaan jotain futispeliä. Peralla oli olutta, tiesi Jari, ja kova tahto nähdä illan peli. Peran vaimo Marjatta imeytyi aina kiinni sohvaan Emmerdalen aikaan. Pera oli joskus jopa kähminyt Marjattaa sohvan alta tunnustellakseen, kasvoiko tälle juuret kyseisen pyhän toimituksen ajaksi. Ei kasvanut, mutta Pera mursi sormensa sen jäätyä tukipuiden väliin. Marjatta oli ponkaissut kuin gaselli sohvalta Peran peukalon painalluksesta ja laskeutunut suoraan peukalon selkään. – Hyvin suuri gaselli siis.
Ilta sai loppujenlopuksi hyvin häiritsevän ja irvokkaan käänteen.