Adobe Fresco
Sarjakuvan teko on aika niskojapakottavaa siihen nähden, miten vähälle huomiolle moinen kuitenkn loppujen lopuksi jää. Se luetaan kerran ja sanotaan meh. Mutta onhan se harrastaminen mukavaa, minkä vaan harrastaminen. Ennen vanhaan animointeja tehtiin kirjan sivuille, jotka sitten heräsivät elämään sivuja plärätessä. Periaate on nykyäänkin sama, työkalut vaan aika erilaisia. Nykyäpeillä, kuten Frescolla, on onion-skin -ominaisuus, jolla animaation edelliseen ruutuun (eli ennen se sivu) saa referenssin, kun se kuultaa sen piirrettävän ruudun läpi. Kätevää, mutta ajaa pikkumaisuuteen. Sivu kerrallaan tehdessä joutui aina kääntämään sen edellisen sivun ja muistin varassa piirtämään uuden. Enää ei ole muistia. Nyt sipulimenetelmällä takertuu siihen, että se liike olisi sulavaa siihen edelliseen ruutuun nähden. Fuck that, ajattelin, animointi voi näyttää vähän krouvimmalta, liika siloittelu ja AI-hakuisuus on tylsää. Esimerkkinä vaikka tietokonesimpsonit on ihan paskaa verrattuna oikeisiin 90-luvulta. Ensimmäinen röpellysharjoitus meni tutustuessa Frescoon. Jälki kyllä paranisi tästä, jos jaksaisin jatkaa tätä harrastusta. En kuitenkaan jatka. Parin vuoden päästä palaan aina asiaan ja silloin laitteet on vanhentuneet, kynän akku ei toimi, on sota tai jotain muuta paskaa. Mutta tulihan tämä nyt ainakin tehtyä.