Hei. Teemu Leinonen Tyhjä Huone -orkesterista päivää. Hommasimme orkesterille Applen iPhone -puhelimeen neliraiturin (7,8 euroa) ja päätimme äänittää demon. Studiotiloiksi löysimme kätevästi juuri kattomaalaukseen menevän huoneen allekirjoittaneen residenssistä, joten emme joutuneet panostamaan erillisiin kaikulaitteisiin. Studion akustoinnista huolehtii kaksi farkkusellista pyykkitelineitä (emme käyttäneet näitä hyödyksemme muuten äänityksissä, Cleaning Women teki sen jo omillaan), sekä yksi perintöpiironki, joka jäi odottamaan uloskantoa maalausprojektin ajaksi.
Ongelmaksi muodostuikin biisin puute, jota allekirjoittanut sitten sävelsi ja sanoitti koko kuuman puoli tuntia Aatamina sängyssä maaten. Aihe oli helppo, peilaten nykymaailman menoa. Sanoitusprosessi oli helppo, sanoja peräkkäin laittaessa ei usein voi epäonnistua. Onnistuin mielestäni hyvin, yksikään erillinen sana ei mennyt sisäkkäin vierustoverinsa kera, eikä teksti laskostunut rypylle. Kitara soittaa alenevasti D-duurista, väliosa suorastaan huusi Beatles -henkistä lällätystä.
Sulkeuduin studiotilaan (kaikki varmaan jo arvasi, ettei orkesterissa ole muita jäseniä, kuin neljä omaani). 1. raita oli kitaralle, raidat 2,3 ja 4 lauluille. Sitten tein biisin. Hankalaa tietokonepohjaisella järjestelmällä tekevälle on se, että mitään punch in -tyyppistä ratkaisua, jossa kesken oton voi aloittaa uudestaan äänityksen, ei ole. Kaikki piti vetää alusta loppuun. Tein kaiken kerralla, koska ei hermo riitä hieromaan. Sitä paitsi piti lähteä oikeisiin töihin.
iPhone, 4tracks app, nappikuulokkeet, Abertone kitara. Olkaa hyvät:
Kiinni On (mp3)

Biisiprojekti sai arvoisensa päätöksen, kun Tatta lauloi biisiin vokaalit. Final Curtain, the final version, silvo plee:
[audio:https://himassa.net/biisit/Final%20Curtain.mp3]

Helvetti, täähän on vaikeeta 😀 Aloin sovittelemaan jonkinlaista laulua juhlavaan raitaani, mutta jo kättelyssä tuli mieleen, että pitäisköhän sittenkin jättää biisin lauluosuudet jollekin laulajalle? Mäen saa himassa eds taustaa niin lujaa luureihin, että voisin laulaa luontevasti, tommosta pihinää tulee vaan. Ei se mitään, lauluosuuksien testausta, päivä 1:
[audio:https://himassa.net/himassa/wp-content/uploads/2009/03/final-curtain-voc01.mp3]

Biisiprojekti jatkuu.
Niinhän sen piti mennä, että tehdään viikossa biisi. Onhan se helppoa noilla oikeilla biisintekijöilläkin. Mutta kun siinä on muutama kompastuskivi. Ensinnäkin sellainen itsestäänselvä asia kuin aika, joka jonkun viisaan mielestä ei luemma merkitse mitään suuressa kuvassa. No niin, herra on hyvä ja istahtaa tuohon musahuoneen jakkaralle kertomaan lisää, ei kai haittaa jos käyn duunissa, paskalla, syömässä, koirien kanssa ulkona välillä? No hyvä.
Toinen on kaljanjuonti, ja se onkin se tärkeämpi. Eihän se haittaa, jos käy välillä pari kuustoista päivää kavereiden kanssa ulkona hakkaamassa bilistä, ja löytää kapakin missä on se bilis, se on aamulla auki ja sieltä saa ruokaa. Niin, kyllä mä tiedän, se on mahtavaa. Mutta ei semmosella muusikoksi tulla, vaan juopoksi.
Noh, niitä vuosiahan ei takaisin saa. Nyt sitten astmaoireisena, paskakuntoisena ja potentiaalisena diabetespotilaana tehtaalla työssäkäyvänä voi harrastaa näitä ihan vitun väsyneitä biisiproggiksiaan netissä, koska ei omaa enää mitään muuta elämää, ne biliskaveritkin on ihan oikeita perheellisiä ihmisiä.
Ja kohtahan mäkin varmaan ostan kävelysauvat.
Liidikitaroita koetettu muutaman(sata) muutaman(sata) kaljaa jälkeen soittaa:
[audio:https://himassa.net/himassa/wp-content/uploads/2009/03/final-curtain-pt3.mp3]

No niin. Kaikkihan tietää että mä oon vitun epäsovinnainen jätkä, enkä kuuntele yhtään vitun neuvoa missään miksausasioissa, livenäkin lätkin todistetusti näpeille, jos yritetään tulla neuvomaan tai kamojaan pelastamaan. Jos mut on sinne minne pyydetty (ehkä virhe), niin vittu mä kyykkään ne kamat, ne saatana tottelee mua. Mä en oo mikään tekniikan orja.
Joo, se alkupuheesta. Tää hommahan kuulosti tosi kliiniltä, koska tää ei oo äänitetty missään ihan vitun rumassa itäsaksalaisessa betonikolossissa, vaan vitun synkässä Porvoolaisessa betonikuutiossa, joten nyt pitää feikata. Äänitetään koko paskaa yhellä konkkamikillä, vedetään se vitun itäsaksalaiseen aamumuroon missä on spermaa ja oksennusta, pyöräytetään kiinalainen wokkidelay ja kanadalainen stereoefekti, yhtään tietämättä mitä tässä oikeen tehdään. Okei vähä EQ:lla pahimpaa paskaa pois, niitä nyt ei olis voinu antaa anteeks, mutta RUMAA KU SAATANA!
[audio:https://himassa.net/himassa/wp-content/uploads/2009/02/final-curtain-rupi.mp3]
Sit se sekotetaan meidän alkuperäseen posliinipilluun, volat kohilleen, ja avot, ihan ku soitettais Luftwaffen lentokonehallissa. No okei, pommitusten jälkeen, mutta anyway käyttäkää mielikuvitusta, tai yrittäkää ees olla mieliks.
[audio:https://himassa.net/himassa/wp-content/uploads/2009/02/final-curtain-1b.mp3]
ps: join muuten kaljaa koko yön tsihi.

Pärk. Projekti ollut hieman jäissä, kun eilen olin Järvenpäässä ja tänään lähden nettisivuntekoreissulle, kostealle semmoiselle toivottavasti hoho. Mutta sen verran ehdin eilen illalla perehtymään sanoituspolitiikkaan, että siitä liikenee muutama sananen.
Mulla on tapana pistää biisi loopilla soimaan ja yrittää jotenkin hakea sen fiilis. Toinen asia on samalla hakea tutuilla fraaseilla jonkinnäköistä laulumelodiaa. Tässä vaiheessa harvoin on selvää edes laulun kieli, mutta hahmotteluvaiheessa se on usein englanti. Lopputuloksen kannalta se vaihtoehto on hieman hankala, koska kuten saattaa havaita, en ole englanninkielinen. Sen voin sanoa, että se ei ole Ruotsi. Osaan paljasjalkaisena Porvoolaisena kyllä tilata nakkikipskalta ”fläskfittan med kukor”, mutta se jääkin yhdeksi harvoista lauseista. Ei siinä mitään, suosittu laulun aihehan sekin on.
Joo lähti käsistä taas, mutta. Biisihän on selkeästi paatoksellisuuteen taipuva, joten lähdin hakemaan laulumelodiaa seuraavilla sanoilla (huomatkaa että ne ovat siis vain fraaseja, tarinassa ei ole päätä eikä häntää). Ai niin, tässä vaiheessa työnimeksi valikoitui Final Curtain:
Final Curtain
and now, the end is near
I have to find my, final curtain
of which, I am certain
without a doubt
is final show
you have gone too far
you have to fear your, final burden
dawnlight smiles, on you leaving
my contentment, in this place
and now the end is near
I have to count my, final countdown
lie with you
where the shadows run
from themselves
find my way to
on my place to
do it on  my way
find my way to
on my place to
do it on  my way

Suhteellisen kivuttomastihan se meni, uuden hittibiisin ainekset alkaa olla kasassa. Demostudio hiljenee yöksi vain aloittaaksen aamun uusin tuloksin ja tuorein kuuroin korvin. Jotenkin helvetin työlästä on soittaa kitararaitoja uusiksi, kun on semmonen asennevamma. ”eei vittu mikä tää nyt on, emmä muista rölöö yy”. Palkitsevaa saada ne sitten ainakin jotenkin purkitettua. 
Pientä alkusäädöskelyä soundeihin tapailin myös huomista sanaseppouspäivää varten. Yhtään ei kyllä ole vielä kuvaa, mistä laulu vois kertoa. Selkeä itkuvirsihän tää on. Voiskohan kertoa siitä, kuinka keittiöjakkaran ympäri kääntämällä saa kätevästi neljäpaikkaisen istuimen? Mahdollisesti. 
I’ll call it a day. Silvio Plee 1b:
[audio:https://himassa.net/himassa/wp-content/uploads/2009/02/silvio-plee-1b.mp3]

Muutaman kerran umpikujaan ajettuani päätin ohjastaa ratsut eri suuntaan. Tästä tuntuu nyt kehkeytyvän aika tunnepohjalla teutaroiva perus poppiralli, vaikka minkäänlaista tarkoitusta tähän ei aloittaessa ollut. Eikä halua. Tilanteet ja moodi vaan ohjasi siihen suuntaan. Perkele. Tästä piti tulla hirveä eepos, mutta sorruin todennäköisesti jällen kerran tietokoneella tekemisen helppouteen ja 1 X 2 -rakenteisiin. Tekniikka ajaa tunteen edelle. Tulen korjaamaan tämän puutteen lauluosuuksia äänittäessä, räin beeykkösen tukkoon. Halpa se oli muutenkin.

Varioin tahallani perinteistä AABA -rakennetta vastaan, vaikkakaan siinä juurikaan onnistumatta. Syynähän siihen on, että perinteinen poprakenne on jo niin länsimaalaisen keskivertokuluttajan ja harrastajakotistudiourpon selkärangassa, ettei siitä pääse saatana akupunktiollakaan. Se vaan kuulostaa niin tutulta. Ei akupunktio, en oo edes kokeillut. Selkäranka, Spinal Tap, yeah baby.
 Seuraavana ohjelmassa saattaisi olla raitojen siivoamista ja jonkinnäköistä lopullisen kitarasoundin hakemista. Se riippuu siitä, haenko tänään kaupasta kaljaa eller ikke. Jos haen kaljaa, suunnittelen ultimaattista lopputilua, jossa mulla loppuu taidot, onni ja eväät kesken. Jos en, mulla on ikävää 🙁
Sanokaa suoraan vaan, tää kuulostaa rakkauslaululta. Taidankin sen vuoksi tehdä sanat kertoen raivokkaasta ripulista kiinanmuurin rakennustöissä. ”kakka näkyy taivaaseen”. Hjöm.
[audio:https://himassa.net/himassa/wp-content/uploads/2009/02/silvio-plee-1a.mp3]

Edellisessä jaksossa päätimme alkaa valmistamaan pulputtavaa syntikkaintroa. Tuliko siitä pulputtava? No ei ainakaan vielä, katsotaan mitä sille myöhemmin modulaatioilla, delaylla ja niiden automatiikalla voidaan tehdä. Mutta melkolailla teknohenkinen säksätys siitä näyttäis muodostuvan.
Mulla on tapana olla aloittaessani täysin tietämätön, mitä valmiissa tuotoksessa loppupelissä tulee olemaan, liikun jotakuinkin intuition voimalla. Mikä ei ole ikinä hyvä asia, mutta teen sitä silti, koska olen rebel. No okei, en mä ole rebel, mutta semmonen karvanen keski-ikäinen äijä, jonka jalat haisee ja sen pösö on korjaamolla. Melkein sama asia.
Keskeneräisiä tuotoksiahan ei kuulemma saa koskaan arvostella. Minä sanon että paskapuhetta; kaikkea saa arvostella aina ja loppuun asti. Itsekin teen niin, ja se tuottaa suurta mielihyvää keskiluokkaiseen monttuun loppuunajetulle itsetunnolleni. Jos muilla on arvostelun seurauksena paha olla, on mulla vastaavasti siihen verraten hauskempaa. Se on oikeasti vaan kateellisuutta, muilla on aina kaikki paremmin ja ruoho on todellakin vihreämpää muiden pihoilla. Meillähän ei ole pihaa, vaan me asutaan tämmösessä neuvostohenkisessä betonikolmiossa, josta on ihan vitusti velkaa. Noh, maailma on täynnä valintoja.
Tuotos on nyt tässä vaiheessa. Jatkettakoon siitä taas eteenpäin. Nyt se kulkee sitten työnimellä Silvio Plee:
[audio:https://himassa.net/himassa/wp-content/uploads/2009/02/silvio-plee.mp3]